Kolmen rivin kenttämuistiinpano
Korvamuisti on hauras. Jo muutaman tunnin päästä sävel alkaa sekoittua muihin ääniin. Siksi kannattaa kirjoittaa heti kolme riviä: paikka ja aika, mitä kuulit omin sanoin ja kuka ääntä tuotti ja mihin tarkoitukseen, jos se tiedetään. Viimeinen rivi on tärkein, koska se pitää muistossa mukana ihmiset.
Jos osaat, merkitse sävelkulku viivoina tai nuotteina. Yksinkertainen nouseva ja laskeva käyrä riittää. Monet kansanmusiikin tutkijat aloittivat aikanaan juuri näin, ennen kuin taskunauhurit yleistyivät.
Äänittäminen luvan kanssa
Puhelimella äänittäminen on helppoa, mutta helppous ei tee siitä automaattisesti hyväksyttävää. Erota kolme tilannetta:
- Julkinen näytös tai festivaali: äänittäminen on usein sallittua henkilökohtaiseen käyttöön. Noudata järjestäjän ohjeita.
- Arkinen tilanne kylässä: kysy aina lupa ja kerro, mihin äänitettä käytät.
- Julkaiseminen verkossa: pyydä nimenomainen lupa ja mainitse esittäjä ja paikka, jos hän niin haluaa.
Yhteisön perinne ei ole vapaata materiaalia. Monilla yhteisöillä on omat käsityksensä siitä, mitä saa jakaa. Kunnioita niitä silloinkin, kun laki ei sitä vaatisi.
